vanhan ladon hämärässä, pikkuruinen tonttu sytytti kynttilänsä. Liekki loisti lämpimänä, maalaten keltaisia kuvioita lattialle. Hän oli tullut tarkistamaan, että kaikki oli jouluyötä varten kunnossa.
Kun tonttu nosti katseensa, ovenraosta kurkisti tallin valkea hevonen. Sen suuret, lempeät silmät seurasivat tontun puuhia uteliaasti. Hevonen oli tottunut tontun iltaisiin käynteihin; aina ennen joulua tämä pieni ystävä kulki tilukset läpi varmistaen, että eläimillä oli rauha ja hyvä olo.
"Hyvää iltaa, vanha ystävä," tonttu kuiskasi ja kosketti hevosen turpaa kevyesti. Hevonen hörähti hiljaa, aivan kuin vastaukseksi.
Siinä he seisoivat hetken, kynttilän pehmeä valo välkkyi heidän välissään. Ulkona tuuli ulvoi, mutta ladon sisällä vallitsi lämmin, jouluinen rauha. Se oli sydämen hiljainen hetki, jonka tonttu ja hevonen jakoivat joka vuosi — pieni salainen ystävyyden juhla ennen suuren juhlan saapumista.
Kommentit
Lähetä kommentti