Joulukalenteri- luukut 5- 6

Pieni tonttu hiihti hiljalleen lumisessa metsässä. Hän piti sauvoistaan kiinni ja katseli edessään tassuttelevaa kissaa, joka kurkisteli lumihangesta uteliaana. Takana kohoava talo huokui lämpöä ja savua piipustaan, kutsuen takaisin kotiin, mutta tonttu halusi vielä nauttia talvisesta seikkailustaan.

Yläpuolella, lumisen oksan varjossa, istui punatulkku. Sen kirkkaanpunainen rinta erottui valkoista taustaa vasten, ja sen pieni katse seurasi tontun matkaa kuin valvoen pientä ystävää metsän sydämessä. Tonttu hymyili ja nyökkäsi linnulle, jatkaen hiljaista hiihtoaan, sydän täynnä talven taikaa ja metsän hiljaista lumoa.

Kissa loikkasi edeltä, tonttu perässä, ja yhdessä he kulkivat kohti uusia lumisia seikkailuja, tietäen että takana odotti lämmin koti ja yllä punatulkku, joka muistutti, että talvi on täynnä pienintä joulun taikaa

Sinivalkoinen aamu hiljaa herää,

talven henkäys ikkunoita piirtaa.

Kaksi kynttilää ikkunalla palaa,

ne kertovat tarinaa, jota sydän muistaa.

Polut eivät aina olleet helppoja,

eikä tuuli lempeä joka askeleella.

Mutta yhdessä kuljettiin myrskyjen läpi,

sydän täynnä sitkeyttä ja kotimaan kieltä.

Tänään me pysähdymme hetkeen,

kuuntelemme hiljaisuuden laulun.

Kiitämme maata, joka antoi kodin—

vapaan, vahvan, sinivalkoisen.